BLEIDDIG EREKA "Eeka"

s. 01.08.2005 / 7-vuotias (03/06)
rotu: welsh cob (sec. C, C+C)
sukupuoli: tamma
säkä: 130cm
väri: mustanruunikko
kasvattaja: Bleiddig Stud, UK
pmistaja: Sella / Winged
koulutustaso: ko IIIB, re --

KILPAILUTULOKSET | JÄLKELÄISET

Bleiddig Ereka on nuori tuontitammani Walesista. Minulle Ereka päättyi aivan sattumalta ollessani katsomassa elokuista welshnäyttelyä Abergavennyssä. Kiinnitin huomiota kauniiseen tammaan ja jututettuani hieman tamman omistajaa mrs. Joan Garthia tulin lähes huomaamattani kutsutuksi tutustumaan siittolaan. Joan vihjasi myös, että hänellä olisi laadukkaita nuoria cobeja myynnissä. Eipä hän turhaan kehunut, sillä ponit olivat tosissaan erinomaisen hienoja. En kuitenkaan mieleistäni löytänyt, sillä muutaman todellisen helmen suvut ristesivät melko pahasti muiden tuontiponieni kanssa. Ohimennen kysäisin, oliko näyttelyissä näkemäni C-sektion tamma myynnissä. Joan pahoitteli luvanneensa myydä tamman USAhan alkukesästä ja niinpä lähdin takaisin hotellille ilman ponia. Myöhään illalla Joan soitti kuitenkin kännykkääni ja kertoi, että Ereka olisi todella kaupan. Hän oli miettinyt tarkemmin ja tullut siihen tulokseen, että koska jenkkilässä on jo muutama hänen kasvattamansa poni ja Suomessa ei yhtään, saisin minä tuon huipputamman omakseni.

Erekan suku on oikein mukava ja tuo mukavasti väriä C-sektion cobien sukuihin. Tamman isä on championori Greidawl James, joka on kolmanteen polveen asti puhdas C-welsh. Jamesin isälinja on myös oikein kehuttu ja ori onkin kuulemani mukaan erittäin rajoitetussa jalostuskäytössä. Jamesin isä on legendaarinen Greidawl Cymro, joka voitti näyttelyissä kaiken, mitä vain voittaa voi, mutta valitettavasti ei jättänyt kuin muutaman orijälkeläisen, joista Greidawl James on ehdottomasti paras. Cymro polveutuu Weoloc studin kasvatista Weoloc Dyonista. Dyon oli erinomainen periyttäjä ja toimi "vapaa-ajallaan" lasten ratsuna. Luonteeltaan ori oli siis erinomainen. Cymron emä on myös Greidawlin kasvatteja, kimotamma Amy, joka kuoli varsomisen jälkeisiin komplikaatioihin vain viisivuotiaana. Cymro jäi tamman ainoaksi varsaksi. Erekan isänemä on yhden tunnetuimmista welsh cob-siittoloista, Glessni studin, kasvatti Glessni Kathryn. Kathrynin isä on Greidawl Edward, hieno showponi, joka ei kuitenkaan onnistunut jalostuksessa toivotulla tavalla ja myytiinkin varsin nuorena kilpaponiksi Ruotsiin. Glessni Kaithlyn, Kathrynin emä, on taattua Glessni-linjaa ja yksi heidän tunnetuimmista kasvateistaan.

Emän puoli Erekalla on täynnä ratsastuskilpailuissa menestyneitä poneja. Emä Glessni Dylana on ainoa welsh C-tamma Bleiddigissä aikoihin, tamma oli varsana niin lupaava, etteivät Garthit voineet kuin ostaa sen. Dylanan puolelta ovat lähtöisin myös Erekan hienonhienot liikkeet - emänisänä Erekalla on aina kouluratsastuksen EM-kilpailuissa asti Belgiaa edustanut Gerwyn Capellanus. Capellanusta ei juurikaan ole siitokseen käytetty, mutta mikäli huhupuheisiin on uskomista, ori palaa eläkepäivilleen takaisin entiselle omistajalleen Glessniin. Capellanus polveutuu Gerwyn Dylanista ja Glessni Meredystä, jotka kumpikin ovat tuttuja nimiä Walesin ratsastusluokkia seuranneille. Erekan emälinja jatkuu täynnä erittäin vahvoja periyttäjätammoja, joista emänemä Glessni Sabryn on hienona osoituksena. Sabrynin isä on Erekan lähisuvun ainoa musta lammas, welsh mountain Dannock Mordwywr. Emäemänemänä Erekalla on Ronwen Gaynor, joka tunnetaan myös oikein hienoista varsoistaan joiden joukossa on myös jalostusori Glessni Dai-Du.

Luonteeltaan Ereka on yhtä kiltti kuin kauniskin, joskin energiaa tammalla on valtavasti ja se purkaantuukin useimmiten kesken ratsastuksen. Karsinassa Erekaa ei oikeastaa kannata harjata lainkaan, sillä Walesin nummiin tottunut ponitamma ei aina boxissaan osaa ihmistä varoa ja saattaa vahingossa lintata harjaajan seinään. Kun tamman sitaisee puomiin kiinni harjauksen ajaksi, seisoo se siinä kuin ei olisi ikänään muuta tehnytkään. Taluttaessa Ereka seuraa kauniisti ja jatkaa mallikelpoista käyttäytymistään myös tarhan puolella. Arvojärjestyksessä poni on keskivaiheen tienoilla, pomoksi tammasta ei liian kiltteyden vuoksi ole, mutta hännillekään ei jäädä. Varusteita laitettaessa Ereka on toisinaan vähän ymmällään, varsinkin pintelit olivat ensimmäistä kertaa laitettaessa kauhistus ja satulahuopaakin piti vähän englantilaistyyliin tottuneen tamman säpsähtää. Pääosin neidon saa kyllä varustettua hienosti ja sen kummempia erikoisvarusteitakaan ei tarvita.

Juoksutettu ja ohjasajettu Erekaa on kasvattajansa luona paljon, samoin näyttelyissä esitettäessä tamma on kuulemma varsinainen enkeli ja venyttää raviin vielä ylimääräisen kaksikymmentä senttiä yliastuntaa. Satunnaisesti Ereka saattaa kuitenkin hypähdellä takajaloillaan, "mukasäikkyä" kukkapuskia ja rouvien lierihattuja. Mutta koskapa ylimääräisestä showmeiningistä olisi haittaakaan ollut.

Ratsastaessa tamma on raaka, mutta hyvin ratsutettu ja vastaa apuihin kuuliaisesti ja ajallaan. Mikään supervarma ratsu Ereka ei kuitenkaan ole ja pienessä ponissa onkin melkoisesti virtaa. Liikkeet ovat kuitenkin hienot ja kun muutaman singahduksen perisuomalaisen kirosanan jälkeen Ereka jälleen muistaa, miten ratsastaessa käyttäydyttiin, on tamma kohtalaisen mukava ratsu. Kilpailtu Erekalla ei ratsastusluokkia kummemmin ole, mutta tulevaisuudessa toivottavasti päästään osallistumaan (ja sijoittumaan) muutamaan koululuokkaan. Maastossa Eeka on melkoisen säikky, mutta pysyy kyllä käsissä mikäli ratsastaja on hereillä eikä tuumaile omiaan. Tamma oppi myös kahden maastolenkin jälkeen sen, mistä laukkasuora alkaa ja onkin useimmiten jo parisataa metriä aiemmin niin täpinöissään, että hyvä kun malttaa kävellä suoraan eteenpäin.

Ajettu Eekalla ei ole Walesissa lainkaan, mutta ohjasajoa on harrastettu sitäkin enemmän ja siksi tammalle ei ollutkaan kummoinenkaan järkytys kun kärryt laitettiin perään. Toistaiseksi Eekaa on ajettu muutaman kerran viikossa. Tamma toimiikin niin hyvin, että en varmaan olisi kovinkaan väärässä, jos sanoisin, että Ereka tulee vielä pärjäämään valjakkoajossa.